Sotesta 1: Miksi?

Tiedätkö sinä, miksi tätä SoTe –uudistusta nyt veuhkataan tällaisella showlla? Mikä edes on sote? Miksi äänenpainot nousevat, miksi aikataulu on kireä ja minkä ihmeen takia tämän kuuluisi tavallista kansalaista kiinnostaa?

Kun puhutaan sotesta (eli sosiaali- ja terveydenhuollosta) sen laajassa merkityksessä, puhutaan käytännössä suurimmasta osasta ihmisen elämää. Näkyvä sote-järjestelmä kattaa mm. neuvolat, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat, laboratoriot, sairaalat, sosiaalitoimiston, työttömyysvakuutusjärjestelmän, sairauspäivärahajärjestelmän ja työterveyshuollon. Välillisesti tähän kuuluvat lisäksi esim päiväkodit, koulut, julkiset ruokailut ravitsemussuosituksineen, liikenneturvallisuus ja liikuntatoimi. Rahaakin tässä palaa.

Raha. Totuus on, että vain sillä on lopuksi merkitystä, sitä ei kannata kaunistella. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot (siis vain tämän näkyvän suoran järjestelmän) olivat v 2014 yhteensä noin 85 miljardia euroa. Isoja summia. Vertailuksi kerrottakoon, että tämä summa on noin 40% Suomen valtion bruttokansantuotteesta. Valtion velkaa taas on noin 105 miljardia euroa tällä hetkellä – havainnollinen ja karu reaaliaikainan laskuri täällä. Elämme velaksi. Vaikka valtiontalous ja yksityishenkilöiden talous eivät ole suoraan verrannollisia, on tästä ilmiöstä monella varmasti vankka mielipide.

Mitä tällä sote -rahalla sitten saadaan tällä hetkellä? Nähdäkseni paljon hyvää, ja suomalaisten luottamus esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon on edelleen korkealla. Yhä enemmän kuuluu kuitenkin soraääniä ja me arjen työtä tekevät terveydenhuollon ammattilaiset näemme karun totuuden päivittäisessä työssämme. Ihmiset eivät saa apua ongelmiinsa tarpeeksi ajoissa. Avun saaminen vaatii joskus neljänkin eri ”luukun” kautta asiointia. Byrokratiaa on valtavasti. Vuonna 2016 tieto ei kulje eri yksiköiden välillä tarpeeksi tehokkaasti – voitteko kuvitella?! Kaikessa tässä hukkaantuu aikaa, ja se taas maksaa.

Avun saaminen on tällä hetkellä vahvasti asuinpaikkasidonnaista ja henkilön omasta osaamisesta kiinni. Näin ei saisi olla.  Jos kerran pidämme kiinni hyvinvointiyhteiskunnan periaatteesta eli julkisin varoin tuotetuista palveluista – niin kuin mielestäni oikein on – jotain täytyy tehdä.

Taloudellinen ahdinko ja resurssipula ovat lisäksi johtaneet tilanteeseen, jossa terveydenhuolto on siirtynyt sairaanhoidoksi ja pääosa resursseista palaa ”tulipalojen sammuttamiseen”. Tällaisessa tilanteessa aidolle ennaltaehkäisevälle toiminnalle ja terveyden vaalimiselle ei ole enää aikoihin liiennyt tarpeeksi huomiota, toiminnan luovasta kehittämisestä puhumattakaan. Tämä koskee ymmärtääkseni varsinkin sosiaalitoimea. 

Terveys: Fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tila. Laajempi merkitys, kuin pelkkä vaivan tai sairauden puute. Voimavara, jonka avulla myös monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä ylipäänsä voivat toteutua. Terveys on inhimillinen perusarvo ja välttämätön sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle. –THL

Yllä oleva Terveyden– ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmä terveydestä on mielestäni hyvä tiivistelmä. Terveys on inhimillinen arvo, jonka useimmat meistä asettavat arvoasteikollaan korkealle. Terveyden menetys maksaa. Se maksaa suorina kuluina esimerkiksi vaivan selvittelyt, hoidon ja sairauspäivärahat. Se maksaa välillisinä kuluina tapauksesta riippuen työstä poissaolon aiheuttamat ansiotuloveromenetykset, sijaiskulut, eläkemaksut, omaishoitajan työstä poissaolot, kuljetukset jne.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon nykyjärjestelmä on tullut tiensä päähän monestakin syystä. Uudistus olisi pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Rahat kerta kaikkiaan loppuvat, lisäksi systeemi on auttamatta vanhanaikainen ja aivan liian pirstaloitunut.

Olennaisin asia on kuitenkin ihminen, sinä ja minä. Miten ja mistä avun saa kun sitä tarvitsee? Saavatko kaikki saman avun? Miten voitaisiin mahdollisimman hyvin ennalta ehkäistä sairauksia ja vaivoja? Se olisi loppujen lopuksi kaikille inhimillisintä ja myös edullisinta.

Tästä alkaa kirjoitussarja työnimellä ”sotea rautalangasta”. Tavoite on avata nykytilannetta suhteessa esillä olevaan uudistusehdotukseen arjen kautta, lääkärin silmälasein, tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Kritiikkiä, kommentteja ja omia kokemuksia otan mieluusti vastaan. Voit myös esittää kysymyksen jostain itsellesi tärkeästä näkökulmasta liittyen soteen. Jos en itse osaa vastata, etsin viisaamman.